Eilen perjantaina järjestimme Utopia Helsingin possella yhteistyössä Helsinki Priden kanssa kesäklubin. Mua kismittää kohtuullisen vietävästi, etten ajoissa tajunnut järjestää kameraa ja avustajakseni kuvaajaa, joiden toimesta olisin voinut välittää tunnelmia eiliseltä. Vaikkapa lattiataktiilien askartelemisesta erityisesti liikkuva kuva kertoo paremmin kuin monetkaan sanat, mistä on kyse.
Tämänkertainen - ja samalla ainakin toistaiseksi viimeinen - blogaukseni Kulttuuria kaikille!-blogiin on nyt siis sanallista fiilistelyä eiliseltä.
Tulen nuorten toimintakeskus Happeen Sörnäisten rantatielle kolmelta iltapäivällä. Utopia Helsingin jengistä paikalla ovat jo Solja, Aikku ja Henkka sekä klubia sisustamaan tullut Susi Salovaara. Alamme vetämään Henkan kanssa lattiataktiileja. Mitä ovatkaan lattiataktiilit? En minäkään tiennyt, ennen kuin tulin mukaan Utopia Helsinkiin. Taktiilit ovat yksinkertaisesti naruun ja huomioteippiin perustuva, lattiasta erottuva väylä, jota valkoisella kepillä tunnustelemalla näkövammaiset pystyvät paremmin suunnistamaan tilassa. Tapahtumien näiltä osin tekeminen saavutettavaksi näkövammaisille ei siis vaadi ihmeitä eikä kallista remonttia, vaan narua, teippiä ja vartin verran aikaa.
Pidän jalalla narua kireällä, kun Henkka teippaa sitä lattiaan antaen mulle välistä senttimetrintarkkuisia ohjeita narun suuntaamisesta. Kotvan kuluttua reitti sisäänkäynniltä vessoille ja kahvilanurkkaukseen on selvä.
Tätä ennen myös aina tyylikäs Jenni on tullut mestoille ja Solja katsoo perusteellista souncheckiään tekevän 20 000 Hz:n kahden bändijäsenen lasten perään. Tikkari suussa lisää muksujen kierroksia ympäri Happea...
Nyt pidettävä klubi on järjestyksessään viides, joista kolme ensimmäistä on ollut Hapessa. Mielestäni paikka on tätä iltaa varten muuntunut Susin ansiosta viihtyisämmäksi kuin kertaakaan aikaisemmin. Siirrettävillä verhoilla on tehty erillinen peli- ja chillausnurkkaus. Sohva tyynyineen on houkutteleva kuin seireeni ja vaivun päikkäreille, sillä klubi-illasta on tulossa pitkä. Samaan aikaan REM-vaiheeni kanssa Henkka kirjoittaa omaa blogiaan.
Herättyäni nokosiltani meillä on hetkosen ajan Soljan ja Henkan kanssa läppärisulkeiset, jonka aikana katson paljonko illalle on Facebookin mukaan tulossa yleisöä. Kello lähenee kuutta, jolloin Soljan huikkaamana menemme bäkkärille briiffingiin. Takahuoneen tiiviydessä moikkaan illan artisteista räppääjä Kääpiön ja tuplaajansa Jounin. Fetasalaattia mutustellessamme käymme läpi illan ohjelmaa ja tsekkailemme listaa vielä hoidettavista jutuista viittomakielen tulkkien valmistautuessa biiseihin koeviittomalla haastavimpia kohtia. Sovimme Aikun vetävän illan juonnot mun fiitatessa taustalla.
Varttia ennen seiskaa Happi pidättää hengitystään dj Hallikaisen kajauttaessa ilmoille dancehall-rytmejä. Ennen kahdeksaa tila alkaa täyttyä. Ensimmäisinä lauteille kiipeää Zorro Polar, jotka tekevät minuun vaikutuksen monikielisellä repertuaarillaan, kun englannin lisäksi biisejä tulee espanjaksi ja ranskaksi. Erityisesti kappale Groupie platonico jää mieleen.
Juttelen kahvila Vedyssä hetkisen Tomin kanssa, joka oli viime syksynä capoeirakurssillamme. Seuraavana lavan ottaa haltuunsa Kääpiö, jonka riimit pelaavat seinäsyöttöjä Kallion kaduilla.
Ennen illan viimeistä aktia Solja pitää hyvän tietoiskun meistä, eli Utopia Helsingistä ja innostaa ihmisiä mukaan toimintaan pieniin tekoihin, kuten julisteiden tai flyereiden jakamiseen tai suurempiinkin juttuihin, kuten vaikkapa Utopia-festareiden järkkäämiseen! Tähän tuleekin oiva tilaisuus ensi tiistaina 3.7. alkaen klo 17 Tokoinrannassa (sateen sattuessa olemme Café Pirittassa) Utopia-piknikillä.
Sitten mustan esiripun takaa alkaa soimaan hypnoottinen syntikkasoundi ja 20 000 Hz:iä, eli kavereiden kesken Herzit aloittavat lavashownsa. Karismaattinen laulusolisti Henna Hart huimaa ja varsinkin Ich Weiss Nicht Ist Das Liebe ja Leevi and the Leavingsin Pojat tanssimaan -biisi savoksi viännettynä murskaavat sydämeni.
Tässä oli kontribuutioni Kulttuuria kaikille! -blogiin. Kiitän lukijoita ja toivotan kaikille hyvää kesää!
-Nikolai
lauantai 30. kesäkuuta 2012
perjantai 29. kesäkuuta 2012
Kuvaa improvisoidun musiikin ja liikkeen piirustus-työpajasta
Järjestimme 12.6. Utopia Helsingin kautta yhteistyössä Sarjakuvakeskuksen kanssa Lasipalatsinaukion taidekontilla improvisoidun musiikin ja liikkeen piirustus-työpajan.
Musisoimassa olivat kitaristi Topias Tiheäsalo ja saksofonisti Taneli Viitahuhta, tanssimassa Jenni Urpilainen ja piirustusta ohjasi Vappu Rossi. Ohessa videoklippi yhdestä kahden tunnin aikana olleista sessioista.
We from Utopia Helsinki organized on June 12th in collaboration with Sarjakuvakeskus (Comic center in Helsinki) at the art container at Lasipalatsinaukio in Helsinki a drawing workshop on improvised music and motion.
The sounds were offered by guitarist Topias Tiheäsalo and saxophonist Taneli Viitahuhta, the dancer was Jenni Urpilainen and the drawing was instructed by Vappu Rossi.
Find attached a clip of one of the sessions during the two-hour set
http://www.youtube.com/watch?v=wXquyVM3VOM&feature=share
Musisoimassa olivat kitaristi Topias Tiheäsalo ja saksofonisti Taneli Viitahuhta, tanssimassa Jenni Urpilainen ja piirustusta ohjasi Vappu Rossi. Ohessa videoklippi yhdestä kahden tunnin aikana olleista sessioista.
We from Utopia Helsinki organized on June 12th in collaboration with Sarjakuvakeskus (Comic center in Helsinki) at the art container at Lasipalatsinaukio in Helsinki a drawing workshop on improvised music and motion.
The sounds were offered by guitarist Topias Tiheäsalo and saxophonist Taneli Viitahuhta, the dancer was Jenni Urpilainen and the drawing was instructed by Vappu Rossi.
Find attached a clip of one of the sessions during the two-hour set
http://www.youtube.com/watch?v=wXquyVM3VOM&feature=share
torstai 21. kesäkuuta 2012
Saavutettava sirkus saapuu kaupunkeihin
Kirjoitin toukokuussa tekstin ennakkoluuloista ja niiden ylittämisestä. Kerroin siinä inklusiivisista koululiikuntapäivistä perus- ja erityiskoululaisille, joita olin ollut mukana järjestämässä 90-luvun lopussa.
Halusin selvittää, mitä inklusiiviselle toiminnalle kuuluu nykyään. Tällä kertaa huomion kohteena olisi eri ryhmiin luokiteltujen ihmisten yhteiset aktiviteetit nimenomaan kulttuurin saralla. Tehdessäni Kulttuuria kaikille! -blogia halusin myös laajentaa näkökulmaa pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Niinpä menin Turkuun haastattelemaan Turun Sirkuksen perustajaa Esa Östbergiä - joka on minulle tuttu jo mainituista Turun koululiikuntapäivistä - ja Tampereelle Pilvi Kuitua, joka on pistänyt Pirkanmaalla alulle lasten- ja nuorten kulttuurikeskus Pii Poon. Anekdoottisena mausteena tämänkertaisen kirjoitukseni lukemiseen kerrottakoon, että lapsuuteni ensimmäinen unelma-ammattini oli sirkustirehtööri...
Molempia yhdistää toiminnan järjestäminen erityisryhmille. Tai kuten termi kuuluu: "erityistä tukea tarvitseville lapsille ja nuorille".
Vuonna 1993 perustetussa Turun Sirkuksessa on Esan johdolla pidetty sirkusopetusta moninaisille ryhmille kuuroista sokeisiin ja kehitysvammaisista ADHD-lapsiin. Esa kertoi mm. näkövammaisesta tytöstä, joka kävi Helsingistä saakka hänen opetuksessaan, koska helsinkiläisessä telinevoimisteluseurassa hänelle oli sanottu, että "sokeat eivät hypi trampoliinilla". Tytön vanhemmat olivat sanoneet hänen kuitenkin pystyvän tunnistamaan auringon. Tästä Esa keksi hommata paikalle suuren ja voimakkaan lampun, jonka lämmön etäisyyden perusteella tyttö oppi asemoitumaan trampoliinin keskelle.
Lempäälässä vuodesta 2006 toiminut kulttuurikeskus Pii Poo taasen tarjoaa todella laajan kirjon kulttuuritoimintaa mm. kuvataiteista musiikkiin ja valoukuvaukseen. Sielläkin pääpaino on kuitenkin sirkuksella. Myös Tampereen kaupungin nuoriso- ja kulttuuritoimen kanssa yhteistyötä tekevä, osa valtakunnallista lastenkulttuurikeskusten verkosto Taikalamppua oleva Pii Poo toteuttaa ns. sosiaalisen sirkuksen konseptia, jossa sirkuksen keinoin annettujen onnistumisten elämysten kautta parannetaan itsetuntoa ja kehitetään vuorovaikutustaitoja.
Pii Poolla on mm. äijäsirkusta kehitysvammaisille nuorille miehille ja heidän kavereilleen, sirkusta perheille, iltapäiväkerhosirkusta ja kesäleirejä koululaisille, inklusiivinen ja avoin Sirkus- ja Teatterikopteri -ryhmä sekä yhteistyössä Tampereen kaupungin Kulttuurikaari-hankkeen kanssa jopa sirkustoimintaa ikäihmisille!
Ollessani kesäkuun alussa vammaiskulttuuri-festari Cross Overin paneelin puheenjohtajana, esille nousi tarve suunnitella opetusta taidealan koulujen tuleville taidekasvattajille. Oleellista opetuksen sisällössä olisi antaa valmiuksia ennenkaikkea soveltavaan ja yksilölliset lähtökohdat huomioivaan opetukseen kaikilla kulttuurin aloilla. Koen tärkeäksi että kulttuuritoimijoille välitetään rohkeutta luoviin ratkaisuihin, joilla voidaan saada eri taustoista tulevia ihmisiä yhteisen tekemisen pariin. Sellaista ohjekirjaa ei nimittäin olekaan, missä neuvottaisiin tuikitavallisen leiman saaneelle nuorelle, kehitysvammaiselle ja kuurolle pidettävän jonglööraus-työpajan toteuttamista.
Esan ja Pilvin kaltaiset pioneerit ovat tehneet arvokasta työtä, joka tulisi hyödyntää seuraavan polven taidepedagogien sarkaa helpottamaan. Uskon, että avoimin mielin taide- ja kulttuurialan koulutusta syventämällä saadaan raivattua polkuja kaikkinensa monipuolisemmalle ja yhdenvertaisemmalle kulttuurikäsitykselle.
Hyvää Jussia kaikille!
http://turunsirkus.fi/
http://www.lastenpiipoo.fi/
Halusin selvittää, mitä inklusiiviselle toiminnalle kuuluu nykyään. Tällä kertaa huomion kohteena olisi eri ryhmiin luokiteltujen ihmisten yhteiset aktiviteetit nimenomaan kulttuurin saralla. Tehdessäni Kulttuuria kaikille! -blogia halusin myös laajentaa näkökulmaa pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Niinpä menin Turkuun haastattelemaan Turun Sirkuksen perustajaa Esa Östbergiä - joka on minulle tuttu jo mainituista Turun koululiikuntapäivistä - ja Tampereelle Pilvi Kuitua, joka on pistänyt Pirkanmaalla alulle lasten- ja nuorten kulttuurikeskus Pii Poon. Anekdoottisena mausteena tämänkertaisen kirjoitukseni lukemiseen kerrottakoon, että lapsuuteni ensimmäinen unelma-ammattini oli sirkustirehtööri...
Molempia yhdistää toiminnan järjestäminen erityisryhmille. Tai kuten termi kuuluu: "erityistä tukea tarvitseville lapsille ja nuorille".
Vuonna 1993 perustetussa Turun Sirkuksessa on Esan johdolla pidetty sirkusopetusta moninaisille ryhmille kuuroista sokeisiin ja kehitysvammaisista ADHD-lapsiin. Esa kertoi mm. näkövammaisesta tytöstä, joka kävi Helsingistä saakka hänen opetuksessaan, koska helsinkiläisessä telinevoimisteluseurassa hänelle oli sanottu, että "sokeat eivät hypi trampoliinilla". Tytön vanhemmat olivat sanoneet hänen kuitenkin pystyvän tunnistamaan auringon. Tästä Esa keksi hommata paikalle suuren ja voimakkaan lampun, jonka lämmön etäisyyden perusteella tyttö oppi asemoitumaan trampoliinin keskelle.
Lempäälässä vuodesta 2006 toiminut kulttuurikeskus Pii Poo taasen tarjoaa todella laajan kirjon kulttuuritoimintaa mm. kuvataiteista musiikkiin ja valoukuvaukseen. Sielläkin pääpaino on kuitenkin sirkuksella. Myös Tampereen kaupungin nuoriso- ja kulttuuritoimen kanssa yhteistyötä tekevä, osa valtakunnallista lastenkulttuurikeskusten verkosto Taikalamppua oleva Pii Poo toteuttaa ns. sosiaalisen sirkuksen konseptia, jossa sirkuksen keinoin annettujen onnistumisten elämysten kautta parannetaan itsetuntoa ja kehitetään vuorovaikutustaitoja.
Pii Poolla on mm. äijäsirkusta kehitysvammaisille nuorille miehille ja heidän kavereilleen, sirkusta perheille, iltapäiväkerhosirkusta ja kesäleirejä koululaisille, inklusiivinen ja avoin Sirkus- ja Teatterikopteri -ryhmä sekä yhteistyössä Tampereen kaupungin Kulttuurikaari-hankkeen kanssa jopa sirkustoimintaa ikäihmisille!
Ollessani kesäkuun alussa vammaiskulttuuri-festari Cross Overin paneelin puheenjohtajana, esille nousi tarve suunnitella opetusta taidealan koulujen tuleville taidekasvattajille. Oleellista opetuksen sisällössä olisi antaa valmiuksia ennenkaikkea soveltavaan ja yksilölliset lähtökohdat huomioivaan opetukseen kaikilla kulttuurin aloilla. Koen tärkeäksi että kulttuuritoimijoille välitetään rohkeutta luoviin ratkaisuihin, joilla voidaan saada eri taustoista tulevia ihmisiä yhteisen tekemisen pariin. Sellaista ohjekirjaa ei nimittäin olekaan, missä neuvottaisiin tuikitavallisen leiman saaneelle nuorelle, kehitysvammaiselle ja kuurolle pidettävän jonglööraus-työpajan toteuttamista.
Esan ja Pilvin kaltaiset pioneerit ovat tehneet arvokasta työtä, joka tulisi hyödyntää seuraavan polven taidepedagogien sarkaa helpottamaan. Uskon, että avoimin mielin taide- ja kulttuurialan koulutusta syventämällä saadaan raivattua polkuja kaikkinensa monipuolisemmalle ja yhdenvertaisemmalle kulttuurikäsitykselle.
Hyvää Jussia kaikille!
http://turunsirkus.fi/
http://www.lastenpiipoo.fi/
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)